toivon
että maailma on sinulle auki.

anna sen tulla sinua vastaan,
ota se
kaksin käsin syliisi;

tiet ovat
kulkemista varten
ja sinussa nukkuu rohkeus
juosta niiden loppuun saakka.

ja jos tiet joskus päättyisivätkin,
raivaa omasi,

tie syntyy siihen
mistä kuljet.

toivon että maailma on sinulle
aina auki; 

että uskallat juosta sitä kohti,
kiivetä sen yli,
sukeltaa sen pinnan alle,

että uskallat
ottaa sitä kädestä

tehdä tien sinne
missä sitä ei ole.

kaikilla teilläsi
minun ajatukseni
ovat 
sinussa.

ja tiedä,
että tänne
voit palata aina -

kaikkine unelminesi
ajatuksinesi
kolhuinesi
unelminesi

tänne
mahdut 
aina

tähän syliin
mahdut aina.

// KV

Tätä maalausta aloittaessani mietin pitkään, mitä haluaisin sen sanovan. Halusin tuoda tauluun tunnelman, joka puhuisi rauhasta ja levollisuudesta - kuten toivoit. Sen lisäksi tunnustelin pitkään sitä, miltä teidän perheenne minusta tuntuu. Mitä ajattelen, kun ajattelen teitä? Mikä minun mielessäni ikäänkuin… määrittää teidät? Miltä teidän perheenne tuntuu?

Muutama ajatus nousi selvänä, vahvana mieleen. Niitä kannattelin ajatuksissani tätä maalatessani - ja niitä halusin värien ja muotojen rytmillä ilmaista.

Kun ajattelen teitä, mulle tulee ensimmäisenä mieleen vahva yhteenkuuluvuuden tunne. Teillä on perheenä luja identiteetti; niin näen sen teitä katsoessani. Perheitä on monenlaisia, mutta onnellisimmista perheissä tiedetään ilman epäilyksen häivääkään, että jokainen kuuluu perheen yhteyteen lujasti, erottamattomasti. Tämä näkyy siinä miten teette asioita yhdessä, miten suunnittelette asioita yhdessä - ja mä näen teitä ja ennen kaikkea teidän lapsia katsoessani, miten paljon hyvinvointia ja iloa tämä tuo perheeseen.

Sellaiset lapset ovat onnellisia, jotka tietävät, mistä he ovat tulleet - ja mihin he saavat aina palata.

Toinen asia, jota ajattelen teitä ajatellessani, on dynaamisuus. Te olette liikkeessä; te teette paljon asioita yhdessä, opettelette asioita yhdessä, ja myös saatte aikaan paljon - sekä lapset että aikuiset. Näen sellaista elämänrohkeutta, joka heijastuu teistä aikuisista lapsiin. Että asioita voi tehdä, ja jos ei vielä osaa, niin senkun opettelee. Sä olet ehkä dynaamisimpia ihmisiä joita tunnen, mutta sama näkyy teissä kaikissa. Ja mä ajattelen, että se on suuri rikkaus; maailmassa ei ole silloin muita rajoja kuin ne joita itselleen asettaa, ja ne voi tarvittaessa aina voittaa.

Arvostan myös sitä, miten olette luotsanneet lapsianne eteenpäin; tuntuu hyvältä katsoa vierestä, miten ohjaatte ja tuette poikia. Teidän lapsillanne on tilaa olla - opetella, totutella, rohkaistua elämää kohti. Se on sellaista arjenviisautta, jota ei itse ehkä aina välttämättä edes huomaa, mutta sivusta sen näkee selvästi.

Tähän liittyy vielä viimeinen ajatukseni - se, että teidän perhe kasvaa yhdessä. Se on juuri sitä dynaamisuutta, rohkeutta, yhteenkuuluvuuden tunnetta… sitä, että perheessä ei vain kasvateta lapsia, vaan kasvetaan heidän kanssaan. Ajattelen, että sellainen perhe on turvallinen perhe - silloin toinen toista kuunnellaan, halutaan ymmärtää, ja päätetään tukea, kävi mitä tahansa.

Näistä ajatuksista syntyi tämä teos. Tämä on tosiaan toinen versio - ensimmäinen asettui liian kontrastiseksi, liian teräväksi, jotenkin liian särmikkääksi. Kokeilin tässä työssä itselleni uutta tekniikkaa ja uudenlaisia maaleja, joilla sain aikaan sitä kuulautta ja kerroksellisuutta, jota halusin. Halusin, että taulussa on selvä liikkeen tuntu, eteenpäinmenevä dynaamisuus - mutta että se on silti pehmeä, rauhallinen, lempeä. Värit nivoutuvat yhteen kontrasteistaan huolimatta; kerrostuvat toistensa lomaan, vähän kuin perheenjäsenet toisiinsa.

Taulun matkaan syntyi myös runo - usein taulun muotokieltä on vaikea ikäänkuin selittää täysin auki, mutta runo ehkä jättää tarpeeksi tilaa jokaisen omalle tulkinnalle. <3

Näistä ajatuksista syntyi Kaikilla teilläsi.