silvialle ja hänen perheelleen

akryyli kankaalle
kullanvärinen lyöntimetalli
89 x 116 cm
2020

Tämän taulun tunnelma oli selvänä mielessäni jo alusta alkaen. Halusin luoda jotain, jossa olisi ennen kaikkea korkealla olemisen tunne. Jotain, joka ikäänkuin… nostaisi katsojan ylemmäs, korkeammalle; katsomaan ja näkemään sellaisesta perspektiivistä, joka ihmiselle yleensä on mahdoton.

Tämä taulu edustaa minulle sitä, miltä musiikki tuntuu. Miltä tuntuu se, kun musiikki tempaa mukaansa, melkein irrottaa kuulijansa todellisuudesta mutta toisaalta samalla piirtää todellisuuden esiin elävämmin kuin koskaan ennen…? Musiikki on vapautta, irtaantumista todellisuuden lakien kahleista. Musiikki on kieli, joka mahdollistaa sanat joita kirjoitettu kieli ei tunne.

Musiikki on voimaa ja kauneutta. Minua on jo pitkään puhutellut se, miten C.S.Lewis kuvaa Narnian syntyä kirjoissaan: Aslan-leijona laulaa maailman olevaksi. Musiikki on luomisen kieli; sillä hetkellä kun musiikki eletään todeksi, syntyy aina jotain uutta. Musiikki on yhdistävä jänne sen esittäjän ja kuuntelijan välillä; kokemus, joka syntyy tietyssä hetkessä ja tilassa ja yhdistää heidät tavalla, johon sanat tuskin pystyisivät.

Nämä ajatukset nousevat suoraan siitä keskustelusta, joita Silvian kanssa kävimme - asioista, joita kuvasit sinulle tärkeimmiksi. Etsiessäni tapaa kuvata näitä ajatuksia tuli ajatus korkealle nousemisesta lupaa kysymättä vahvimmaksi. Puhuimme avaruudesta, taivaista; ehkä siksikin mieleni rinnasti ajatuksen luomisen väkevästä vapaudesta lentämisen ajatukseen. Ajattelen musiikkia Luojan lahjana, joka mahdollistaa ihmiselle jotain melkein yliluonnollista; kauneimmillaan se on Taivaan ääntä maan keskellä. Minulle nämä taivaiden ja avaruuden kuvat maalauksissani edustavat vapauden ja sen mukanaan tuoman villin ilon lisäksi ajatusta iankaikkisuudesta, ikuisuudesta; Jumalan valtakunnan todellisuudesta, joka kaartuu ihmisen arjen ylle ja ympäröi sen. Jumalan valtakunta on väistämättä kaunis, ja nämä sadunomaiset pilvet kerroksineen ovat tapani kurottaa kohti sitä sanomatonta ja henkeäsalpaavaa, jota Jumalan todellisuuden on oltava.

Halusin ehdottomasti yhdistää tässä teoksessa sekä esittäävää että abstraktia muotokieltä. Taulun yläosan pilvet ovat ikäänkuin valokuvamaisempia, joskin silti sadunomaisia. Taulun alaosaa kohti siveltimenvetojen muoto muuttuu abstraktimmaksi, tekstuurisemmaksi. Halusin tauluun juuri tämän symboliikan nähdyn todellisuuden rajojen venyttämisestä, jota musiikki ja luominen minulle merkitsee.

Alareunan kultaiset, toisiinsa taipuvat ja toistensa lomaan kaartuvat kultaiset säikeet olivat myös mielessäni jo heti alusta alkaen. Ajattelin musiikin liikettä, sitä, kuinka musiikki liikkuu aina eteenpäin ja luo uutta, ja kuinka se kannattelee mukanaan jokaista, joka sen kuulee.

Ihmisen on hyvin vaikeaa sulkea korviaan musiikin kauneudelta; se asettuu väistämättä ihmisen sieluun ja muuttaa häntä. Ehkä juuri siinä on musiikin suurin voima.