kuinka tuuli valjastetaan

80 x 100 cm
akryyli kankaalle
kullanvärinen lyöntimetalli
2021

*

ei, en minä jahtaa tuulta
minä valjastan sen.

ei, en minä ole tuulen vietävänä - 
minä vien sitä.

he sanovat mahdotonta mahdottomaksi
vain siksi että
eivät ole vielä uskaltaneet yrittää -

mutta minussa on vallaton halu
kiivetä aaltojen huipuille,

kavuta ajatusteni pilviä pitkin
yhä lähemmäs aurinkoa,

yhä lähemmäs sitä
mistä haaveilen.

ja ehkä kaikki mahdoton
muuttuu matkalla vahvuudeksi

jonka varassa rakennan
tuulesta itselleni valtakuntaa. 

/ KV

*

Halusin tavoittaa tähän teokseen jotain siitä tunteesta, miltä tuntuu olla jonkin uuden ja vielä tuntemattoman edessä - mutta ilman pelkoa. Miltä tuntuu se vallaton, utelias seikkailunhalu, joka lähtee tutkimaan vielä vierasta maisemaa…?

Ajattelin paljon sitä, miten muutos tuntuu elämässä usein väistämättä mullistukselta. Elämän raja-aidat siirtyvät, mielen maisemaan avautuu uusia laaksoja, nousee uusia vuorijonoja. Vaatii rohkeutta irrottautua totutusta ja tutusta ja uskaltautua rakentamaan unelmistaan uutta karttaa. Kokemus itsestäkin muuttuu - kuka olen, kun arkeni rutiinit vaihtuvat, katoavat? Mitä todella koen, mitä todella kaipaan, mihin aidosti uskon?

Minua viehätti sanaleikki tuulen valjastamisesta. Me sanomme, että tuuliajolla tai tuulen vietävänä oleminen on arvaamatonta, jotenkin ei-toivottavaa. Mutta joskus muutos voi tuntua juuri siltä - ajelehtimiselta, kulkeutumiselta. Mutta entä jos tuulen voisikin valjastaa? Entä jos uuteen uskaltautuminen ei ole haparoimista tuntemattomassa, vaan sitä, että tarttuu ohitse puhaltavaan tuulenpuuskaan ja valitsee tempautua sen vietäväksi.

Ajattelin maalatessani näitä kuvia - tuulta, kuohuvia aaltoja, ja niiden yllä kaartuvaa valoa. Auringonnousua? Jonkin uuden raottumista, avautumista.

Ehkä vasta muutoksessa oppii itsestään jotain - rohkeudestaan, unelmistaan. Toivon, että tämä taulu voisi puhua juuri siitä; unelman löytämisestä, siihen uskomisesta, sen kannattelemisesta. Tuulen valjastamisesta. Toivon, että teos voisi muistuttaa siitä vallattomasta uteliaisuudesta, jolla on voima muuttaa maailma - niin meidät kuin maailma ympärillämme.

*

Teoksen vaaleanpunaiset sävyt ovat luonnossa vielä syvemmät; pehmeämmät, hieman lämpimämmät ja vahvemmat. Tämä nimenomainen pigmentti on jotakuinkin mahdotonta vangita kuviin tismalleen oikein. :) Teoksessa on melko paljon kerroksellisuutta, jonka yksityiskohdat erottuvat vahvimmin hieman lähempää tarkastellessa. Esimerkiksi kullatut kaaret ja yksityiskohdat erottuvat parhaiten, kun niitä voi tutkia vaihtuvassa valossa. <3