Kaisa Vanhala: Portfolio
Teokseni syntyvät jaetun ihmiskokemuksen tulkintoina. Ammennan inspiraationi niistä kirkkaista merkityksen ytimistä, joita näen ympärilläni: hetkistä, joihin ihmisenä oleminen tiivistyy.
Minua kiehtoo värin, muodon ja runon kyky kannatella tunnetta - se, kuinka ne muuttuvat katsojalle merkityksellisiksi symboleiksi hänen tullessaan niiden kanssa kohdakkain. Inspiroidun erityisesti maalauksen ja runon kyvystä merkityksellistää ihmisen identiteetin ja elämäntarinan ydinkokemuksia.
Työskentelen tämän vuoksi usein asiakaslähtöisten tilaustöiden parissa - monet portfolion tauluista ovat syntyneet juuri näin, keskusteluissa työn tilaajalle merkityksellisistä kokemuksista. Osa puolestaan heijastaa henkilökohtaista kokemustani elämän käännekohdista ja kipupisteistä, ja osa on syntynyt tarkastellessani ihmisiä ympärilläni.
Jokainen teokseni koostuu maalauksesta ja runosta. Kuva ja sana ovat minulle kaksi tasa-arvoista tulkinnallista kerrosta, joiden vuorovaikutuksesta syntyy teoksen ehjyys. Yhdessä ne piirtävät esiin maiseman, johon astelemalla katsoja löytää itsestään olennaisen tulkinnan.
Valo tulee minua vastaan
akryyli kankaalle
kullanvärinen lyöntimetalli
65 x 81 cm
2020
*
valo
tulee
vastustamattomana
minua kohti.
lämpenen auringossa,
pehmenen,
kaikki roudassa nukkunut
hätkähtää hereille.
ajattelin,
ettei valo enää koskaan
olisi näin vahvaa
mutta nyt se kiertyy minuun,
asettuu rintalastan alle,
säteilee sormenpäihin saakka,
en osannut ajatella
että valo saattaisi
olla
minussa
mutta nyt
kaikki
on valoa.
muistan kaiken.
muistan
kannan taskussani
kuin auringonlämmittämiä kiviä,
raskaita
mutta lämpimiä
muistan enkä halua unohtaa.
rakkaus on sitä
ettei halua unohtaa.
mutta tänään valo
tulee minua vastaan
tänään
annan se asettua taloksi minuun,
annan pois
routani viimeiset vaaksat.
rakkaudesta
akryyli kankaalle
kullanvärinen lyöntimetalli
90 x 90 cm
2020
*
rakkaudesta
me sanomme vain katkonaisia sanoja.
miten rajaisit linnun lennon yhteen sanaan?
sateen solinan katuja alas
hitaan unesta heräämisen kun
aamut ovat raskaina kuurasta -
sen ikävän joka
kiertyy ja pelkistyy kivuksi:
silmiin lanteisiin kämmenpohjiin ohimolle
voi kun
rakkaus on yhden hikipisaran juoksu alas
sinun kuuna kaartuvaa ohimoasi kun minä
nuolaisen sen silmäkulmastasi et
päästä
käsiäni
irti
rakkaus on haalennutta kahvia lämmennyttä viiniä
rypistyneitä pehmenneitä vuodevaatteita
sitä että en
raaski kääntää kylkeäni ja
helähdän aamulla valon sirpaleiksi kun
sormenpääsi soivat iholla.
kaikille heille, jotka rakastavat merta
akryyli kankaalle
kullanvärinen lyöntimetalli
51 cm
2020
*
meri asettaa minut
oikeisiin mittasuhteisiin
kalliota vasten olen vain
yksi maailmasta lohjennut sirunen
pestyn pohjattoman taivaan alla
veden tähän huuhtoma, haalennut.
täällä tuulee,
avaan sille reittejä,
päivä päivältä se
pyyhkii minusta epäolennaista pois
tomua ilmassa,
syntymättömiä ajatuksia,
mielen pintaan kertynyttä kuollutta solukkoa.
aamuisin varjoissa on viileää,
varpaat varovaiset rosoisella kivellä.
kalliossa on vedenrajan alla askelma,
menen veteen kuin
ensimmäisen kesän poikanen.
räpiköin kunnes
opin ettei
syvyys pinnan alla ole kuolemaksi.
täällä tulen siksi joka olen.
minusta palaa pois se mitä en tarvitse
ja kun nousen vedestä
on kallio
lämmennyt
kannattelemaan minua.
Salaisuus
akryyli kankaalle
100 x 120 cm
2020
*
voisin leikata meille
tästä valosta peitteen
ilta virtaa yli järvenselän
tuo pieniä väreitä askelissaan
kyllä minä
jaksan ilman sinuakin
leipiä heitellä
mutta kuinka minä enää itseni keräisin -
ilma on tiheää karheaa kangasta
kasvojani vasten:
ikävä pistelee iholla
ja miten me
olemme aurinkoa;
soudamme kiinni
illan askelet.
lupaus
akryyli kankaalle
kullanvärinen lyöntimetalli
61 cm
2020
‘*
sinun kanssasi olen kotona.
kämmenpohjiani kutittaa:
katson hämmästyneenä -
elämänviivat piirtyvät
esiin selkeämmiksi -
asetan kämmenet vastakkain:
niiden väliin jää lämpö,
tiivistyy valon pisteeksi
sormieni välistä valuu
valo kuin
helle veden pinnalla -
tämän tuon sinulle
kunhan tulet;
asetan kämmeneni
ohimoitasi vasten.
tyttäret meille syntyvät tuulesta
akryyli kankaalle
89 x 118 cm
2020
*
me kasvatamme poikia
vehnänväriset naiset,
pojille vahvoja nimiä
emme me saa
katkaista keihästä
mutta tyttäret meille
syntyvät tuulesta -
itsestään itsepäiset
koskien kipunoista jatkuvat naiset
kultaiset vakavat naiset
valosta kehrätyt naiset
sirottelevat sielunsa ilmoihin
sisunsa sen kierteisiin
tuulesta pyytävät sydäntään -
meri, jonka läpi tulin
akryyli kankaalle
kullanvärinen lyöntimetalli
89 x 116 cm
2020
*
tältä rannalta näen vedenselän äärettömyyden.
vesi muuttuu valoksi
tummuvaksi tuuleksi
ennen kuin tavoitan maan murtuneen viivan
sen takana.
minussa on veden muisto.
suola pinttynyt ihoni alle ja
minusta pestiin pois kaikki
huuhdottiin tähän tuntemattomuuteen
ajopuuna,
vedenpiirtämänä merkkinä kalliontyvessä.
minussa on
väsymättömien myrskyjen muisto.
aaltojen jotka
jäävät silmien taakse vangiksi
kuin ajatuksistani olisi tullut
vain levottomana vaeltavaa vettä
minä olen
levotonta vettä
ja kaukana kaikista rannoista
tavoitin hetkeksi
veden pohjattomuuden tajun -
miten paljon syvyyttä
ja miten ohut on se lämmenneen veden kalvo jota
sen pinnalla kauhon.
mutta tämä meri ei voi enää
hylätä minua -
ehdin haalistua
sen väriseksi
samaa läpikuultavaa kuin
suojaisissa aamuissa
minussa on
veden muisto ja
meressä
muisto minusta.
vedenelävä
akryyli kankaalle
kullanvärinen lyöntimetalli
65 x 81 cm
2020
*
en minä
syvyyttä pelkää,
vaan matalikkoa
en syövereitä
vaan rantamatalaa;
sitä että varomattomuuksissani
jäisin maan vangiksi
kiinni asiohin jotka
eivät tiedä
millaista valo on
pinnan alla -
helmenäiti
akryyli kankaalle
kullanvärinen lyöntimetalli
81 x 65 cm
2020
*
suljetuin silmin
näen ne:
neulanpistoja
rikkoutuneen valon sirpaleita
repaleisina mieltä vasten
teräviä esineitä
eksyneinä minuun.
kun liikun,
ne painuvat syvempään;
osa niin etten
hetkeen hengitä.
uppoan syvemmälle,
vasten tahtoani
vieraaseen veteen.
mutta todellisuus muuttuu täällä.
siellä missä kipu kasautuu
kasvaa arvaamattomia asioita.
mitä syvemmäs menen,
mitä raskaammaksi vesi käy
sitä vimmaisemmin aavistan:
jotain kaunista
nukkuu minussa
en voi ravistaa tätä pois itsestäni,
tätä kiveä mielen poimuista
neulanpistoja ihon alta
mutta voin
kasvaa tämän ympärille
kasvaa tämän sisälle
helmiäistä,
mitä syvemmälle menen,
sitä uudempaa valo on
ja tämä valo
ei tule ulkopuoleltani -
tosioleva
akryyli kankaalle
kullanvärinen lyöntimetalli
90 x 90 cm
2020
*
vielä joskus on näin.
on käperryttävä kerälle peittojen alle
odotettava, että oma ruumiinlämpöni
lämmittää tilan
viileät paljaat peitot
suojelevat minut yksinäisyydeltä.
aina kun olet poissa
tai minä olen
ymmärrän vasta
kuinka paljon sinä olet -
että sinun ruumiisi
lämmittää minut iltaisin
että yleensä nukahdan
sinun sydämesi tasaisiin lyönteihin
yöllä herätessäni katson sinua:
ihme että oletkin
että oletkin ihme
et sinä edes tiedä
minkä valtavan painon
tuot olemassaolemiseen -
kaikki muuttuu,
minustakin tulee
tosioleva.
ja minä muistan miten sinä naurat.
minä muistan miten
ja voi taivas
kaikki järkkyy
minussa vieläkin
sormenpäihin saakka.
vielä joskus on tällaisia iltoja,
vuoteessa sinun kokoisesi aukko,
elämän kokoinen
ja minä yritän lämmittää huoneen
yhden sydämen lyönneillä
jotka kuvittelen kahdeksi.
niin paljon valoa
akryyli kankaalle
kullanvärinen lyöntimetalli
120 x 100 cm
2020
*
en koskaan edes aavistanut
että minussa on näin paljon
naurua
kuin jokin olisi irronnut salvoistaan -
enkä välitä enää
vaikka jalkani eivät ehkä aina
kosketa maata
olen irti;
kiepun
kuohun
virtaan
leiskun
enää en sulje silmiäni; ympärilläni
on aivan liikaa valoa
että sulkisin sen pois
en väistä enää.
rohkeutta minussa on
mutta ennenkaikkea sisua;
voimaa minussa on
mutta ennenkaikkea itsepäisyyttä;
lujuutta minussa on
mutta
ennen kaikkea
minussa on niin
syvä kaipuu elämään
etten edes aavistanut miten totta
voinkaan
olla.
Juuri nyt, tässä, heti
akryyli kankaalle
kullanvärinen lyöntimetalli
116 x 89 cm
2020
*
entä jos ottaisit riskin
sallisit itsesi tulla rakastetuksi
juuri nyt, tässä, heti
sulkematta
itsestäsi
mitään
pois
koska
totta on
vaikka epäilisit
että sinä olet jotain
joka ei koskaan tapahdu toiste;
kaikki sinussa on
häkellyttävää
hengästyttävää
ja jos joku väittää toista
on hänessä sokeutunut
jotain korvaamatonta
mitä jos ottaisit riskin
näkisit
että juuri nyt, tässä, heti
on sinussa valo jota ei
voi ohittaa
sinuun sytytetty
loputon.
uskalsin eksyä
akryyli kankaalle
kullanvärinen lyöntimetalli
120 x 100 cm
2019
*
ei kukaan tiedä,
ei täysin,
mistä olen tullut tähän
muistan itse polut,
risteykset,
sen miltä tuntui seistä niiden edessä
ja sen miten toisinaan juoksin,
pelottomana,
ja taas toisinaan
harhailin haluamattani
ja että
tuntemattomien polkujen varsilta
löysin vahingossa
kauneimmat kivet,
toisinaan
kompastuin niihin
eivät he tiedä,
miten toisinaan
seisahduin
kun valo yllätti minut,
ja miten se oli erilaista riippuen siitä,
muistinko kääntyä
sitä kohti...
eihän kukaan tiedä
millaisia maailmoja kannan itsessäni;
olen kävellyt veitsenterällä,
juossut itseni väsyksiin,
unohtanut itseni aina uudestaan,
herännyt hätkähtäen omaan ääneeni
olen juossut, vaikken ole tuntenut tietä,
uskaltanut eksyä, vaikka minua varoitettiin
eivät he tiedä että
näiden polkujen varsilta
olen sattumalta
poiminut talteen itseni,
varovasti
pala kerrallaan
kunnes olen tullut
niin lujaksi
että kestän -
niin lujaksi
että uskallan
olla kesken.