nubivagant

Kokoelma // kevät 2021 —>

”Nubivagant”, engl:
”Wandering through the clouds”

alkuperä latina; “nubes” (pilvi) + “vagari” (vaeltava)

*

Mitä on olla unelmoija maailmassa, jossa unelmat tuntuvat olevan uhanalaisia? 

Jokainen meistä syntyy unelmia rintalastansa alla. Ne pesivät siellä kuin pienet linnut, piiskuttavat öisin siipiään yhteen lyöden. Lapsen silmissä on vielä kaikkien mahdollisuuksien syvyys - tutkimaton avaruus, valloittamattomia universumeita kokonainen säkenöivä joukko. 

Elämä ei aina ole unelmille kuitenkaan lempeä. Lentämään opettelevat linnut joutuvat joskus vastatuuleen, raesateeseen, hämärään. Osa ei uskalla pesän suuta kauemmas; osa jää oksalle odottamaan, viluisen maailman edessä arkana.

On riskialtista unelmoida. Unelmiin on piilotettu se, joka meille on olennaisinta; se, jonka varassa sydän sinnikkäästi lyö aina uudelleen, uudelleen, uudelleen. Unelmat ovat se totuus, josta meissä on kyse. Ja on hirvittävän riskialtista antaa sellaisen totuuden lentää suinpäin maailmaan, jossa tuulet ovat joskus arvaamattomia, raastavan tuntemattomia. Tai välinpitämättömiä. 

Mutta yhtä riskialtista on sitoa lintujensa siivet, lukita ne ovien taakse, sulkea häkkeihin joissa on näennäisesti turvallista - mutta joissa ilma ei liiku, valo ei vaihdu. Unelmiensa kahlitseminen on itsensä kieltämistä ja sivuun sulkemista. Silloin ei koskaan opi lentämään, ei navigoimaan myrskyjä, ei nousemaan yhä uudestaan ja uudestaan ylös - ja yhä uudestaan siivilleen.

Olen ajatellut paljon tätä - sitä, miten korvaamattoman, välttämättömän, luovuttamattoman tarpeellista on olla unelmoija, tällaisessa maailmassa. Me unelmoimme ainoastaan sellaisista asioista, jotka ovat hyviä. On myös toisenlaisia pakottavia tunteita, mutta jos ne eivät tavoittele jotain hyvää ja kaunista, käytetään niistä toisia sanoja. Ne ovat addiktioita, pakkomielteitä. Mutta unelmat ovat hyviä ja kauniita; niiden ytimessä on toivo siitä, että asiat olisivat kerran vielä ehjempiä, vahvempia, todempia. 

Miten käy maailman, jossa yksikään sellainen lintu ei lennä? Riskinottajat, rohkeat haaveilijat, muuttavat maailmaa. 

“Nubivagant”-sana tarkoittaa häntä, joka vaeltaa pilvissä. Sana tulee latinan sanoista “nubes”, joka tarkoittaa pilveä, ja “vagari”, joka tarkoittaa vaeltavaa. Suomen kielessä me joskus puhumme haaveilijoista vähän vähätellen - taivaanrannan maalarin ajatellaan hukkaavan aikaansa, pilvien tai tuulen tavoittelu tarkoittaa turhanpäiväisyyttä. 

Nubivagant-sarjan ajatus on kuitenkin päinvastainen: entä jos juuri tuulessa kulkeminen, pilvien tavoittelu on yksi tärkeimpiä mahdollisia asioita? Sana merkitsee minulle ihmistä, joka uskaltaa haaveilla, riskeistä huolimatta; jonka mielen linnut saavat oppia lentämään, nousemaan siivilleen yhä uudestaan ja uudestaan, tuulten tuimuudesta huolimatta. Sillä vasta silloin maailma muuttuu. 

Sarjan teosten muodot nousevat pilvistä, taivaan monista tunnelmista. Osa räiskyy palavina, osa hehkuu pehmeinä. Nubivagant on jatkuva kokoelma; näiden ensimmäisten teosten lisäksi tulen luomaan siihen jatkossa yhä uusia teoksia.