olet minulle suoja tuulta vastaan

Ajattelin tätä teosta maalatessani sitä, mitä kerroit tunnelmasta suuren järven äärellä: miten luonnon huikea kauneus ja voima olivat jo teidän vihkimisenne taustavärinä, nousevien pilvien sävyissä. Ajattelin vuoden ja vuorokauden kierron eri vaiheita, ja sitä, miten aava vesi elää mökin ikkunoiden takana: tuuli ja aallot, taivas ja pilvet, auringon nousut ja laskut.

Luonnon äärellä oleminen asettaa elämän usein ikäänkuin mittasuhteisiin - aivan kuin luonnon draama ja vaihtelu heijastelisi ihmisenkin elämän myrskyjen ja suvantojen rytmiä, auringonpaisteen ja sateen vuorottelua.

Ajattelin sitä, miten kuvasit mökkiä levon ja turvan paikaksi; paikaksi, jossa koko perhe saa hengähtää ja tulla taas yhteen. Nämä kaksi ajatusta sulautuivat mielessäni toisiinsa - luonnon kaunis jylhyys ja ajatus suojapaikasta. Halusin taulun kantavan tunnetta siitä, miltä tuntuu levätä tuulen ja aaltojenkin keskellä; miltä tuntuu yhteys, rakkaus elämän myllerrysten keskellä.

“Olet minulle suoja tuulta vastaan” oli nimi, johon nämä ajatukset asettuivat. Sitä mökki on - suoja niin luonnon kuin elämänkin tuulta vastaan. Ja samalla me ihmiset olemme sitä toisillemme; sitä rakkaus kai syvimmillään on, elämän tuulten jakamista, toisen suojaamista niiltä - ja toisinaan sitä, että tuulen nostattamilla vaahtopäillä voi kiitää yhdessä, nauttia tuulen voimasta.

Halusin, että taulun kuvaama ajatus veden ja ilman liikkeestä olisi ennen kaikkea kaunis; ei uhkaava eikä levoton. Elämän myllerrys on kaunista kaikkine sävyineen. Sommittelin taulun rytmiä ja liikettä niin, että se voisi kuvastaa kutsua seikkailuun, kaunista haastetta. Sinivihreiden sävyjen yllä on vaaleanpunaisen ja keltaisen kirkkautta, jota sommittelin hieman heijastumaan myös taulun alaosaan ikäänkuin samoin kuin auringon värit heijastuvat veden yllä.

Loin ylle muutaman esimerkkikuvan taulusta tilassa. Mökiltä otetussa kuvassa teoksen mittasuhteet eivät ole todennäköisesti aivan oikein - asettelin taulun koon arviolta suhteessa ikkunaan.