kesäkisalauluja 2023
Vaarilla on saari
2. Ihme ja kumma
3. Minä soitan harmonikkaa
4. Karjalan kunnailla
5. Ken voi tyynessä seilata
6. Kalliolle, kukkulalle
7. Päivänsäde ja menninkäinen
8. Puolalainen nuotiolaulu
9. Iltanuotiolla
10. Häämatka
11. Rosvo-Roope
12. Nousee päivä, laskee päivä
13. Akselin ja Elinan häävalssi
14. Lentäjän poika
15. Täällä pohjantähden alla
1. Vaarin saari
Vaarilla on saari, se oma saari on.
Vaarilla on saari, se oma saari on.
Ai ai vaaria, kaikilla ei ole saaria,
mutta meidän vaarilla oma saari on.
Vaarin saaressa kasvaa suuri honkapuu.
Vaarin saaressa kasvaa suuri honkapuu.
Muissa saarissa muita, vaan ei honkapuita,
mutta vaarin saaressa kasvaa honkapuu.
Suuressa honkapuussa on pesä harakan.
Suuressa honkapuussa on pesä harakan.
Pikkulinnut laittaa pesän joka paikkaan,
mutta honkapuussa on pesä harakan.
Harakalla kolme suurta munaa on.
Harakalla kolme suurta munaa on.
Pikkulintujen pesässä on kymmenen munaa kesässä,
vaan harakalla kolme suurta munaa on.
Eipäs pojat pääsekään honkaa korkeaan.
Eipäs pojat pääsekään honkaa korkeaan.
Isoveli uhmaa ja aikoo tehdä tuhmaa,
mut' eipäs pojat pääsekään honkaan korkeaan.
2. Ihme ja kumma
Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa.
Kun päivä painuu pilveen, niin varjo katoaa.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa,
se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.
Siilillä on piikit, linnulla on höyhenet,
pupulla ja oravalla turkit pehmoiset.
Maailmassa monta…
Muurahaiset aina rakentaa ja rakentaa,
vaan eivätkö ne koskaan valmihiksi saa?
Maailmassa monta…
Matkamies käy rantaan lammen vettä juodakseen,
niin peilikuva katsoo alta tyynen veen.
Maailmassa monta…
Mitenkähän lumpeet kelluu veden pinnalla,
ja yhtä kevyt korento on niiden rinnalla?
Maailmassa monta…
Kalat asuu vedessä ja kuu ja tähdet taivaalla,
mut lapset voivat purjehtia unilaivalla.
Maailmassa monta…
3. Minä soitan harmonikkaa
Jalankulkijat juoskoon, astukoon lätäköihin
kiiltäköön asfaltti vetinen
Eihän tietää voi kansa joka märkänä kulkee
miksi oon tänään niin iloinen
Minä soitan harmonikkaa, ihmiset on kummissaan
voisin viettää juhlapäivää jälleen huomenna!
Helikopteri lentää, siinä taikuri saapuu, näyttää ilmaiseksi filmejä.
Hyvää syntymäpäivää mulle toivottaa hän ja lahjoittaa viisisataa jätskiä
Minä soitan harmonikkaa, ihmiset on kummissaan
voisin viettää juhlapäivää jälleen huomenna!
4. Karjalan kunnailla
Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
jo Karjalan koivikot tuuhettuu,
käki kukkuu siellä ja kevät on –
vie sinne mun kaihoni pohjaton.
Ma tunnen vaaras ja vuoristovyös
ja kaskies sauhut ja uinuvat yös
ja synkkäin metsies aarniopuut,
ja siintävät salmes ja vuonojes suut.
Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
Jo Karjalan koivikot tuuhettuu,
käki kukkuu siellä ja kevät on –
vie sinne mun kaihoni pohjaton.
5. Ken voi tyynessä seilata / Vem kan segla förutan vind
Ken voi seilata tyynessä,
kenpä airoitta suotaa?
Kellä voi ilman kyyneltä
kulta nyt toiselle joutaa?
Vaikka seilaisin tyynessä,
voisin airoitta soutaa.
Eipä vois ilman kyyneltä
kultani toiselle joutaa.
Vem kan segla förutan vind?
Vem kan ro utan åror?
Vem kan skiljas från vännen sin
utan att fälla tårar?
Jag kan segla förutan vind,
jag kan ro utan åror.
Men ej skiljas från vännen min
utan att fälla tårar.
6. Kalliolle, kukkulalle
Kalliolle, kukkulalle
Rakennan minä majani
Tule, tule tyttö nuori
Jakamaan se mun kanssani
Jollen minä sinua saa
Niin lähden täältä kauas pois
Muille maille vierahille
Etten sua nähdä vois
7. Päivänsäde ja menninkäinen
Aurinko kun päätti retken,
Siskoistaan jäi jälkeen hetken
Päivänsäde viimeinen.
Hämärä jo maille hiipi.
Päivänsäde kultasiipi
Juuri aikoi lentää eestä sen,
Kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan,
Se juuri oli noussut luolastaan.
Kas, menninkäinen ennen päivänlaskua ei voi
Milloinkaan elää päällä maan.
Katselivat toisiansa
Menninkäinen rinnassansa
Tunsi kummaa leiskuntaa.
Sanoi:"Poltat silmiäni,
Mut en ole eläissäni
Nähnyt mitään yhtä ihanaa!
Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa
On pimeässä helppo taivaltaa.
Jää luokseni, niin kotiluolaan
Näytän sulle tien
Ja sinut armaakseni vien!”
Säde vastas:"Peikko kulta,
Pimeys vie hengen multa,
Enkä toivo kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä,
Ellen kohta valoon lennä,
Niin en hetkeäkään elää saa."
Niin lähti kaunis päivänsäde,
Mutta vieläkin,
Kun menninkäinen yksin tallustaa,
Hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on,
Ja toinen yötä rakastaa.
8. Puolalainen nuotiolaulu
Meill' on metsässä nuotiopiiri,
Missä kuusten kuiske soi.
Kipunat kohti tähtiä kiirii,
Lähipuutkin punervoi.
Ja me muistaen sankariaikaa,
Sadun tenhon tunnemme taikaa,
Kun laulumme yön yli kiirii
Ja kun hongat huminoi.
Tuli leiskuen nuolevi puuta,
Hämy verhoo metsän, maan.
Jutut kuulemme, huudot, ei muuta,
Sydän syttyy tuntemaan.
Ja me muistaen sankariaikaa…
Ja kun himmenee hiipuva hiillos
Ja kun lankee lauha yö,
Viime laulussa harras soi kiitos,
Pyhän Yrjön kutsuu työ.
Ja me muistaen sankariaikaa…
9. Iltanuotiolla
Tänne polkumme johtaa
luokse iltanuotion
Sadun piirin ken kohtaa
tuntee metsän kaipion
Tuli räiskyy nuotiossa
savu hiljaa leijailee
ja nyt illan tummetessa
metsä meille kuiskailee
Hämy hiipii ja saapuu
taikahetki leiriyön
sävel kiirii ja haipuu
taakse jylhän korpiyön
Tuli räiskyy nuotiossa…
Hetki kauneinkin päättyy
tuli sammuu hiiltyy pois
retki nuoruuden säilyy
kuin se unta ollut ois
Tuli räiskyy nuotiossa…
10. Häämatka
On neitonen kaino, armainen
Mi aamuna sunnuntain
Käy lehdikon varjoon lähtehellen
Luo kielojen kukkivain
Ja kietoo siellä seppelehen
Niin tuorehen ja tuoksuvaisen
Vaan kenpä lienee neito tuo
Ja kelle hän seppelen suo
Se neitonen kaino, armainen
On morsian miekkoisen
Mi venhossa istuu odotellen
Ja armastaan aatellen
Jo rientää neito sulhonsa luo
Ja solmii rintaan kukkaset nuo
Ja venho pieni kiirehtäin
Jo kiitävi kirkolle päin
11. Rosvo-Roope
Jos täytätte mun lasini, niin tahdon kertoa
surullisen tarinan, joll’ ei oo vertoa.
Se on laulu merirosvosta Roope nimeltään,
joka sydämiä särki, miss’ joutui kiertämään.
Hän kaunis oli kasvoiltaan ja nuori iältään
ja opetuksen saanut oli omalta isältään –
mutt’ tyttö, jota lempi, hän oli petturi,
ja siksi tuli Roopesta nyt julma ryöväri.
Viel’ Itämeren rannikot ne Roopen muistavat,
ja naiset Pietarinkin vielä päätään puistavat,
ja Suomenlahden kaupungit tuns’ Roope-ryövärin
ja suuri oli pelko vielä Kokkolassakin.
Ei neito Viron rannikon unhoita milloinkaan,
kun Rosvo-Roopen kanssa hän joutui kapakkaan,
he söivät mitä saivat ja joivat tuutingin
ja tyttö poltti sydämens’, mutt’ Roope – sikarin.
Ei tiennyt impi Oolannin, kuink’ oli laitansa,
kun Rosvo-Roope pestäväks’ vei hälle paitansa.
Yks’ nappi oli irti, hän ompeli sen kiinn’,
ja samalla hän ompeli myös sydämensä siin’.
Sai Roope viimein palkkansa: hän on nyt Suomessa,
ja jossain jokivarressa lie lossivahtina.
Hän lesken eessä nöyrtyi ja joutui naimisiin,
ja sillä lailla Rosvo-Roope hiljaa hirtettiin.
12. Nousee päivä, laskee päivä
Muistaa sen tytön pienen voinhan,
muistaa sen pojan pienen voin.
Milloin mä vanhenin,
he milloin varttui noin?
Kauniiksi tytön huomaan tulleen,
pitkäksi pohjan tulleen niin.
Eilenhän vielä kanssaan leikittiin.
Nousee päivä, laskee päivä,
kiitää hetket näin.
Siemen niin pian maasta kasvaa,
auringonkukaks silmissäin.
Nousee päivä, laskee päivä,
kiitää vuodet niin.
Talvet ja kesät toistaan seuraa,
naurusta menet kyyneliin.
Millaiset neuvot voisin antaa,
tietänsä miten helpottaa?
Päivittäin toisiltaan he
parhaat neuvot saa.
Tyyniltä molemmat he näyttää,
niin kuin hääparin kuuluukin.
Alle tuon katoksen myös tahtoisin.
Nousee päivä, laskee päivä,
kiitää vuodet nuo.
Talvet ja kesät toistaan seuraa,
riemut ja surutkin kai tuo.
Nousee päivä, laskee päivä,
kiitää vuodet niin.
Talvet ja kesät toistaan seuraa,
naurusta menet kyyneliin.
13. Akselin ja Elinan häävalssi
Kauan katsoin sinua syvälle silmiin
Kauan katsoin, katsoin ja ajattelin
Kenties kerran vihille käydä saamme
Kenties kerran olet rinnallain
Kenties kerran vihille käydä saamme
Kenties kerran olet rinnallain
Kauan katsoin sinua syvälle silmiin
Kauan katsoin, katsoin ja ajattelin
Puutteen, murheen, yhteisen riemun jaamme
Kunnes pois häivymme unholaan
Puutteen, murheen, yhteisen riemun jaamme
Kunnes pois häivymme unholaan
14. Lentäjän poika
Minä istuin kiitotien päähän.
Jäin ihmettä katselemaan.
Kone kaunis, kuin lentäjän luusta tehty,
yllytti moottoreitaan.
Minä ihailin villiä voimaa.
Minä nöyristä lapsista nöyrin.
Ja kun moottorit ampuivat sankarin matkaan,
jäin seuraavaa odottamaan
Minä olin lentäjän poika
Lähes sankari siis itsekin
Vielä lentäisin korkeammalle kuin muut
Vielä isäänikin paremmin
Minä nukahdin hallien varjoon
unen kerosiinin katkuisen näin
minä näin lentäjän huimapäisen ja varman
syöksyvän ylöspäin
Ylöspäin, läpi pilvien peiton
kohti ilmailun historiaa
jetin siivillä kuohui auringon kulta
kun se irtosi otteesta maan
Minä olin lentäjän poika
Lähes sankari siis itsekin
Vielä lentäisin korkeammalle kuin muut
Vielä isäänikin paremmin
Lentokenttien aavoilla tuulee
niin kuin ulapalla aution maan
ja kiitotien päässä on taivaassa reikä
ovi miltei mahdottomaan
Minä olin lentäjän poika
Lähes sankari siis itsekin
Vielä lentäisin korkeammalle kuin muut
Vielä isäänikin paremmin
15. Täällä Pohjantähden alla
Täällä Pohjantähden alla, korkeimmalla kukkulalla
Katson kauas kaukaisuuteen, tulet uniin uudestaan
Täällä Pohjantähden alla, taivas täyttyy purppuralla
Siitä suojakseni peiton minä itselleni saan
Ja alla Pohjantähden minä tulen, minä lähden
Ja vain Pohjantähden nähden itken vuokses kyyneleen
Täällä Pohjantähden alla, murheita on laulajalla
Täällä kuu kumoittava on myös alakuloinen
Täällä Pohjantähden alla,hiipii sieluun asti halla
Ja tunteet tappamalla, rikki repii sydämen
Ja alla Pohjantähden minä tulen, minä lähden
Ja vain Pohjantähden nähden itken vuokses kyyneleen
Täällä Pohjantähden alla,korkeimmalla kukkulalla
Katson kauas kaukaisuuteen, tulet uniin uudestaan
Täällä Pohjantähden alla, taivas täyttyy purppuralla
Siitä suojakseni peiton minä itselleni saan
Ja alla Pohjantähden minä tulen, minä lähden
Ja vain Pohjantähden nähden itken vuokses kyyneleen
Ja alla Pohjantähden minä tulen, minä lähden
Ja vain Pohjantähden nähden itken vuokses kyyneleen