turvapaikka

89 x 116 cm
akryyli kankaalle

*

ihmisellä on oltava paikka
josta unelmoida

jokin johon
palata ja
tuntea itsensä kokonaiseksi jälleen.

on oltava ovi joka avata,
ovi jonka takana
joku ottaa syleilyyn

ja sanoo:

minun pöydässäni
on sinulle aina paikka

minun ajatuksissani
vain sinulle varattu tila.

tuskin mikään sanoo: “olet rakastettu”
vahvemmin kuin se ovi joka aukeaa
ja jonka takana

toiset ovat jo
odottaneet
sinua.

// kv

*

Halusin tämän teoksen heijastavan ennenkaikkea niitä ajatuksia, joita jaoitte kodista turvapaikkana; paikkana, johon on aina tervetullut, jossa saa tulla näkyväksi ja nähdyksi, ja jossa otetaan aina vastaan. Miltä sellainen lämpö mielessä tuntuu…? Tämän pohdinnan annoin liikuttaa sivellintä maalatessani. Halusin vangita joitain siitä lempeänonnellisesta varmuudesta, joka sisimmässä on matkalta palatessa: kohta olen kotona, kohta olen turvassa, saan levätä taas ja olla totta sellaisena kuin olen.

Katsellessani teosta tässä hiljan pohdin, että se muistuttaa kuin muistuttaakin maisemaa; ehkä taulu kuvaa sitä matkaa, jota kotiinpäin tehdään…? Valo on kirkasta ja kirkastuu yhä entisestään, värit lempeitä ja hymyileviä. Mielessä oven avaamisen odotus, halauksen tuntu. Väistämättä ajatuksissani maalatessani on ollut ajatus siitä, että jokainen meistä tekee kotimatkaa myös Jumalan valtakuntaa kohti. Minusta on mukava ajatella, että unelma myös siitä matkasta on piirtynyt taulun sävyihin ja muotoihin - unelma siitä, miten meidät kerran otetaan rakkaudella vastaan.

Pidin teoksen värimaailman varsin seesteisenä ja lempeänä; sävyt saattavat näin tietokoneen tai kännykän näytöllä olla hieman erilaiset kuin luonnossa. Teoksessa on valkoisen lisäksi lempeitä harmaan sävyjä, kuultavaa magentanpunaista ja vaaleita punavioletin sävyjä monissa eri asteissa. Teoksen pinnassa on varsin paljon tekstuuria - tämä ei valitettavasti valokuvasta täysin välity. Ja lisäsin kuin lisäsinkin sinne tänne pilven hahmon aavistuksenomaisena pehmeytenä - ikäänkuin levon, taivasmatkan symbolina.