Hertalle

akryyli kankaalle
80 x 80 cm
2024

Halusin tähän teokseen ennenkaikkea tunteen siitä, miten kuvasit Herttaa - kuin Liisa ihmemaassa, joku, joka seikkailee rohkeasti kohti elämää, ei pelkää haastaa itseään eikä kohdata uutta. Ja joka toisaalta näkee kauniin ympärillään, osaa pysähtyä sen äärelle, etsii ja arvostaa sitä. Halusin, että teos ensikatsomalta pursuaisi iloa, riemua, heittäytymistä, vapautta.

Hain tanssijan asentoa pitkään. Halusin, että se kuvastaisi toisaalta voimaa - sitä, miten kuvasit Hertan olevan hyvin fyysinen ihminen, vahva. Samalla halusin, että asento puhuisi herkkyydestä, aistimisen kyvystä, yhteydestä omaan kehoon. Puhuit Hertan ilmaisuvoimaisista käsistä. Samalla halusin, että hahmo on ikäänkuin “irti maasta”, keskellä ponnistusta ja hyppyä. Se kuvastaa minulle vapautta, halua irtaantua hetkeksi maasta, uskoa tulevaisuuteen ja itseensä, unelmiin.

Maalasin tanssijan hahmon keskelle kukkien ryöppyä. Hänen vasemmalla puolellaan on tumma, ehkä pimeääkin kuvastava alue syviä purppuran ja violetin sävyjä. Tämä kuvaa sitä elämän syvempää tai raskaampaa puolta, josta kerroit. Elämän kirkkaiden värien taustalla se on aina läsnä, syvänä pohjavärinä.

Halusin tanssijan hahmon ikäänkuin menevän kohti tätä tummuutta: hän ei pakene sitä, ei käännä sille selkäänsä, vaan kaikesta huolimatta menee elämää kohti rohkeasti, hämärää väistämättä. Tanssijaa ympäröivä kukkien ja lehtien paljous kuvastaa toisaalta elämäniloa pimeän ja surunkin keskellä. Toisaalta se kuvastaa sitä rakkauden ja läheisyyden määrää, joka seuraa Herttaa - ja kannattelee häntä aina. Pohdit, että haluaisit teoksen puhuvan siitä, että Hertta ei koskaan ole yksin. Taulussa häntä ympäröivä värien ja ilon paljous kuvastaa niitä ihmisiä, jotka häntä rakastavat.

Tanssijan vieressä oleva sudenkorento on ikäänkuin läpikuultava, henkäyksenomainen. Ajattelen, että se voi omalla tavallaan kertoa myös niistä rakkaista ihmisistä, joista on täytynyt jo luopua. He eivät kuitenkaan koskaan katoa; muisto säilyy, heidän elämänsä merkitys ja jälki meissä.

Tanssijan ja kukkien hahmoon lomittuu myös lentoon lähtevien lintujen siluetteja. Lintu edustaa minulle ihmisen sisäistä maailmaa ja identiteettiä. Ajattelen, että Hertta on sellaisessa kohdassa elämässään, jossa hän on aivan pian lähdössä lentoon: aikuisuuden, itsenäisyyden kynnyksellä. Taulussa lentoon lehahtavat linnut puhuvat uskalluksesta heittäytyä tähän tuntemattomaan; siitä, että vaikka joskus tuntematon pelottaisi, siivet kantavat kyllä - lintu on luotu lentämään, ja ihminen rakkautta varten. Sen löytäminen, siinä eläminen on elämän mittainen seikkailu - joskus tuntematon, joskus arvaamaton, mutta pohjattoman rikas ja arvokas.