pidä minua lujasti nyt

akryyli kankaalle
2024

*

Halusin tämän teoksen ytimeen ajatuksen lähellä olemisesta, lähellä viipymisestä - siitä, miten kerroitte, että lähellä oleminen on teille tärkeä maadoittumisen paikka.

Ajattelen, että siinä on oikeastaan koko perhe-elämän salaisuus, kainaloon pääsemisessä; jos siihen on mahdollisuus, jos pidetään lähellä, on mahdollisuus tuntea olevansa turvassa ja rakastettu. Harva asia on yhtä tärkeää.

Ajattelin maalatessani sitä, miten ihmisen on mahdollista kasvaa omaksi itsekseen ehkä vasta sitten kun tulee pidetyksi lähellä. Syli on paikka, josta kasvaa kaunista. Sylissä pidetty lapsi uskaltaa kasvaa koko mittaansa; sylissä pidetty aikuinen uskaltaa olla olemassa. Päivä kerrallaan, syli kerrallaan. Eikä sylin tarve koskaan lopu. Jotain merkityksellistä Jumalan suunnitelmasta on siinä, että meillä on jatkuva läheisyyden tarve.

Vanhempien välinen lämpö, läheisyys on myös se kasvualusta, jossa lasten on hyvä olla. Maalasin teokseen kaksi suurempaa lentävän linnun hahmoa; ehkä linnut voivat olla siipiään kasvattavien lasten symboli…? Jos vanhempien rakkaus on lapsille pesäpuu, on siltä oksalta hyvä lehahtaa aikanaan lentoon. Lintuja on toistaiseksi kaksi, mutta ehkä joku kauempana lentävistä linnuista lehahtaa aikanaan vielä lähemmäs.

Halusin tauluun tunnun tästä kasvamisesta ja rakentumisesta myös vahvemmin. Kukkien muoto taulussa on mun ajatuksissani sitä kasvua, jota käyvät läpi niin pienet kuin suuretkin perheessä. Rakastaminen kasvattaa ihmistä ehkä väkevämmin kuin mikään muu - joskus kauniisti, joskus kipeästi, mutta armoa on se, että kaiken kasvamisen jälkeen jokin aina kukkii.

Ylinnä taulussa olevat kukat ovat daaliota, joita Kristan hääkimpussakin oli.

Halusin myös ehdottomasti tauluun kaksi mäntyä - ja suomalaisen järvi- tai merimaiseman. Ajattelin sitä, mitä kerroitte mäntymaisemasta hääkuvissa tai mökkirannassa, ajatusta seisomisesta yhdessä auringon lämmittämällä kalliolla mäntyjen lomassa. Nämä taulun männyt kasvavat vierekkäin, juuret toistensa lomassa, katsomassa samaan suuntaan. Alla sellainen kallio ja Jumalan lupaus, joka ei järky.

“Rakasta minut takaisin sille paikalle, josta näkyy kauas” on lause, jonka eräs opiskeluaikainen ystäväni kerran puhui osana rukousta, jutteluna Jumalalle. Ajattelen, että se on valtavan kaunis, syvä lause - ja jotenkin tätä mäntyjen lomasta pilkottavaa vettä ja maisemaa maalatessani ajattelin sitä.

Taulun maisemaan liittyy sekin, mitä kerroitte siitä, että tykkäätte tehdä perheenä paljon yhdessä. Ehkä tämä maisema on seikkailu? Uteliaisuus elämää kohtaan? Suunta, johon jatketaan? Halusin myös mukaan sen veden, johon voi pulahtaa rauhoittumaan ja rentoutumaan maailman kiireen keskeltä.

Lintuparven hahmo taulussa taas edustaa mun ajatuksissani sitä jotain kaipausta, joka myös heijasteli sanoissanne - mitä elämä vielä voisi tuoda eteen? Mitä seuraavat vuodet tuovat? Missä asutaan, minne matkataan, mitä toiveita tai unelmia täytyy vielä seurata? Jollain syvällä tavalla kaipaus on tässä elämässä aina läsnä, jos Jumalan kanssa matkaa tekee - sielu ei pysähdy tälle puolen ajan rajaa vaan on tietoinen siitä, että on olemassa jotain suurempaa, kauniimpaa, äärettömämpää. Kaipauksen kanssa on elettävä, koska se on merkki jostain suurimmasta.

Ajattelin paljon myös Aasi ja timpurin muija -laulun sanoja tätä maalatessani. Niissäkin heijastuu kaipaus ja ikävä, toisaalta lähelle toista ihmistä ja toisaalta lähelle jotain sellaista suurempaa, jonka aavistaa.

Halusin poimia taulun nimeksi katkelman laulun sanoista, johon se kaipaus tiivistyy: Pidä minua lujasti nyt.