Aution perheelle

89 x 116 cm
2020

*

Olen viime viikkojen aikana työskennellyt taulun parissa, joka on ollut ajatuksissani teidän olohuoneeseenne. Nyt minusta tuntuu, että ensimmäisiä kuvia voi jo jakaa pohtimista varten. :)

Mun mielessäni liikkuu paljon ajatuksia tän taulun sanomasta ja tarinasta, mutta halusin jakaa ensin kuvat teoksesta - että voitte tutkia ja tarkastella niitä ensin ja miettiä, miltä taulu teistä tuntuu.

Taulusta puuttuu vielä kultaus; mua houkuttaisi käyttää tällä kertaa aitoa lehtikultaa, monestakin syystä. Kullan symboliikka kiehtoo mua, erityisesti pyhyyden ja Jumalan todellisuuden symbolina - ei sen kalleuden tai sosiaalisen arvostuksen tähden, vaan sen kautta, miten Raamatussa Jumala usein puhuu kullan puhdistamisesta prosessina, jossa me opitaan lisää Hänestä sekä Hänen valtakuntansa totuudesta.

‘Aito lehtikulta mahdollistaa myös tekniikan, joka tuntuisi musta tässä teoksessa tärkeältä. Epäaito lehtikulta eli lyöntimetalli on aina suojattava lakalla, mutta aito kulta ei tarvitse lakkausta, koska se ei tummu tai himmene. Niinpä teos, jossa on epäaitoa lyöntimetallia, on viimeiseksi lakattava kaiken päälle niin, että sekä maalin että metallin päällä on kiiltolakka. Maalin ja kullanvärin kontrasti heikkenee, koska maalikin siis kiiltää. Aito lehtikulta mahdollistaisi sen, että itse teos lakataan himmeällä lakalla, jonka päälle lisätään kultaus - tällöin kullan hohde ja kiilto tulee vahvemmin esiin, joka mun mielestäni on vielä kauniimpaa.

Lisään alle havainnekuvan siitä, mihin ajattelin teoksessa kultaa. Lisäisin sitä ikäänkuin vahvistamaan teoksen kaaria ja muotoa, korostamaan ylöspäin nousevaa liikettä.

Mulla oli meidän keskustelun pohjalta tästä teoksesta valtavan vahva mielikuva; värien balanssi, värien läpikuultavuus ja kerroksellisuus sekä tekstuurin rytmi nousivat mieleen kuin itsestään. Halusin heleiden turkoosien pariksi murrettua vaaleanpunaista ja haaleaa violettia (kerron myöhemmin tästä vielä lisää), ja halusin teoksessa olevan selkeän rouhean, tekstuurisen tunnun. Tuo vaaleiden kaarien ja muotojen ilmestyminen yllätti mut kuitenkin; maalatessa mun oli tarve tuoda tauluun ikäänkuin valoa, valon kerroksia ja kehiä, ja ne syntyivät suunnittelematta, luonnostaan. Ajattelin sitä, mitä puhuitte oman elämän korottamisesta, ylistyksestä, Jumalan eteen asettumisesta ja kiitollisuudesta. Halusin etsiä värejä ja muotoja, joissa olisi se ikäänkuin hyvän, syvän, melkein vapisevan pysähtymisen tuntu - niinkuin silloin, kun yhtäkkiä ymmärtää Jumalan olevan lähellä. Ikäänkuin tilan ja avaruuden tuntu, korkeuden tuntu, valon ja vapauden tuntu. Näistä kerron vielä tosiaan myöhemmin lisää.

Pohtikaa ja katselkaa ja miettikää, miltä teos väreineen ja muotoineen tuntuu (ja koettakaa kuvitella, miltä kultaus siinä näyttäisi - tällaisena se ei vielä ole tosiaan valmis, mutta kulta on lisättävä vasta aivan viimeisenä joka tapauksessa). Jatketaan sitten keskustelua…! Ja tosiaan - kertokaa täysin suoraan, miltä tämä tuntuu - tarvittaessa jatketaan työskentelyä. Tärkeintä on, että teos tuntuu teistä juuri omalta ja oikealta. <3

(Teoksen värit eivät kuvissa toistu täysin oikein - mikään kamera tai tietokone ei osaa prosessoida tätä turkoosin sävyä aivan oikein. Se on puhtaampi ja kirkkaampi luonnossa, ei lainkaan tukkoinen. Värit ovat sellaiset raikkaat mutta kevyesti murretut; heleät mutta luontevat. Vaaleiden sävyjen kontrasti myös häviää aina hieman kamerassa, samoin valkoisen puhtaus.)

*

Kultausta ajattelin ainakin näin - kenties tuossa turkoosissakin osassa voisi olla kultaa. Sen näkee parhaiten sitten, kun ryhtyy lisäämään metallia.